Mitä korona-aika opetti teknologiavälitteisestä vuorovaikutuksesta?
Korona-aikana yhteiskunnallisten toimintojen nopea siirtyminen verkkoon teki näkyväksi sen, miten erilaiset toimintaympäristöt vaativat erilaisia vuorovaikutuskäytänteitä.
Miten esimerkiksi tervehdimme uusia ihmisiä, kun emme voi kätellä?
Miten esimerkiksi tervehdimme uusia ihmisiä, kun emme voi kätellä? Miten osoitamme läsnäoloa, jos osallistumme tilaisuuteen pelkkinä mustina ruutuina ilman kamerakuvaa?
Yhdessä etäällä – fyysisistä kohtaamisista virtuaalisiin
Pandemia pakotti meidät hyödyntämään teknologiaa aivan uudenlaisella volyymilla ja etsimään sieltä ratkaisuja fyysisten kohtaamisten tilalle.
Teknologia tarjosi yhteyden läheisiin ilman fyysistä kosketusta, mikä helpotti yhteyden pitämistä vaikeina aikoina. Siinä missä toiset viestivät videopuheluilla ja kohtasivat toisensa kasvokkaiskeskustelun simulaatiossa, toiset muotoilivat viestinsä (julkisiksi) teksteiksi tai kuviksi sosiaalisessa mediassa.
Samalla huomattiin, että videotyökalut avaavat myös työpaikoille ja oppilaitoksiin uudenlaisen etätoteutusten maailman. Vaikka etenkin koululaisten opetuksessa on sittemmin siirrytty takaisin lähiopetukseen, ovat etä- ja hybridikäytänteet monilla työpaikoilla jääneet pysyviksi. Korona vauhditti siten työelämän murrosta lisäämällä työn monipaikkaisuutta.
Uudet toimintakontekstit vaativat uusia käytänteitä
Ennen koronapandemiaa harva olisi kuvitellut käyvänsä lääkärin vastaanotolla verkon välityksellä. Siinä missä kasvokkaisissa tilanteissa lääkäri tyypillisesti pyytää potilasta näyttämään kehostaan hoitoa vaativan kohdan, videovälitteisissä tapaamisissa joudutaan usein nojaamaan pelkkään sanalliseen kuvailuun.
Opetus muuttui, kun opiskelijoista tuli mustia ruutuja Teamsissa ja viittaamisesta virtuaalisen käden nostamista.
Opetus muuttui, kun opiskelijoista tuli mustia ruutuja Teamsissa ja viittaamisesta virtuaalisen käden nostamista.
Tällaiset radikaalit muutokset vuorovaikutuksen luonteeseen vaativat väistämättä osapuolilta luovuutta, sopeutumista ja uudenlaista roolijakoa.
Korona-aika opetti, että ihmisillä on taipumus mukautua ja mukauttaa vuorovaikutustaan teknologisiin ympäristöihin. Jotta teknologioita voidaan vastavuoroisesti kehittää ihmisten tarpeisiin sopivaksi, tarvitsemme tutkittua tietoa siitä, miten nykyiset teknologiat muokkaavat ihmisten välistä vuorovaikutusta ja millaisiin rooleihin ne asettuvat meidän jokapäiväisessä arjessamme.
Kiinnostuitko aiheesta?
Teknologiavälitteiseen vuorovaikutukseen pääset tutustumaan syyskuussa 2023 JYU avoimessa alkavalla MOOC-kurssilla Ihminen digiympäristöissä. Elina Salomaa kertoo tarkemmin tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheestaan moduulissa Teknologia ja vuorovaikutus.
Elina Salomaa on teknologiavälitteistä vuorovaikutusta tutkinut tutkijatohtori Jyväskylän yliopiston kieli- ja viestintätieteiden laitoksella.