Merkityksiä voidaan myös näyttää – aivotutkimukset toivat uutta tietoa suomalaisen viittomakielen prosessoinnista
Jyväskylän yliopiston viittomakielen keskuksessa on parhaillaan meneillään ShowTell-projekti, jossa tutkitaan suomalaista viittomakieltä. Suomen Akatemia on rahoittanut tutkimuksia vuosina 2021–2025.
Tutkimus tuo uutta tietoa toistaiseksi vähän tutkittuun aiheeseen eli merkityksen näyttämisen ja merkityksen kertomisen yhteyteen suomalaisessa viittomakielessä.
Tavoitteenamme on ollut selvittää, miten eleisiin perustuva koko kehon avulla tapahtuva merkityksen näyttäminen ilmenee ja miten se kytkeytyy perinteisiä viittomia ja lauseita hyödyntävään merkityksen kertomiseen.
Tutkimus osoitti eroja ikäpolvien välillä näyttämisen ja kertomisen tavoissa
Monille puhujille elepohjainen kehollinen näyttäminen on tuttua esimerkiksi stand-up komiikasta. Mieleen voivat tulla esimerkiksi Sami Hedbergin show’t, joissa hän ottaa vuoroin tietä ylittävän ketun ja vuoroin supikoiran roolin vuorosanoineen. Pantomiimimaista kehollista näyttämistä käytetään usein myös tilanteissa, joissa kaksi puhujaa eivät hallitse mitään puheen kautta välittyvää kieltä tasaveroisesti.
Viittomakielissä kehollisen näyttämisen ilmiö on laajemmassa käytössä kuin puhutuissa kielissä.
Erityisen paljon kehollista näyttämistä käytetään viittomakielisessä tarinankerronnassa.
Tarkalla silmällä katsoen ilmiön pystyy havaitsemaan kuitenkin myös esimerkiksi viittomakielisistä uutisista, jotka edustavat muodollista asiatyyliä.
ShowTell-projektissa kehollista näyttämistä on tarkasteltu useista eri näkökulmista. Aineistoina projektissa on käytetty paitsi laajoja, viittomakieltä sisältäviä tietokoneluettavia videokokoelmia myös esimerkiksi viittojilta kerättyä aivosähkökäyrädataa.
Tärkeä havainto projektissa on ollut, että vanhemmat viittojat käyttävät kehollista näyttämistä tarinoissa merkittävästi enemmän kuin nuoremmat viittojat. Tarkalla tilastollisella ja laadullisella syy-seuraussuhteiden analyysilla ikäpolvieron syitä on saatu palautettua viittojien koulutaustaan.
Koulutausta vaikuttaa kielen käyttämiseen
Koulutausta määrittyy joukoksi toisiinsa nivoutuvia lainsäädännöllisiä, pedagogisia ja ideologisia ratkaisuja, joita tekevät sekä yksilöt että yhteiskunnalliset toimielimet. Käytännössä perusteet ratkaisuille ovat olleet erilaisia eri aikoina.
Eräs vedenjakaja on ollut 1970- ja 1980-lukujen vaihde.
Ennen tätä viittomista oli lupa käyttää opetuksessa vain rajatusti, eivätkä monet kuurot saaneet lainkaan muodollista opetusta äidinkielestään.
Tilanne alkoi muuttua 1980-luvulta alkaen, mutta samalla hyväksi viittomiseksi määritettiin kielimuoto, joka ylikorosti merkitysten kertomista. Merkittävää on, että eri aikoina tehdyt koulutukselliset ratkaisut ovat vaikuttaneet konkreettisesti siihen, millaiseksi osaksi kehollinen näyttäminen on muotoutunut eri-ikäisten kuurojen viittomakielisten ihmisten kielenkäytössä.
Yksilöiden kieli kytkeytyy siis saumattomasti laajempiin yhteiskunnallisiin päätöksiin, vaikka päätösten seuraukset saattavat olla kielessä nähtävissä vasta sukupolvien päästä.
Kertomisen tapa näkyy aivosähkökäyrällä
ShowTell-projektin aivokuvantamisdataa hyödyntävässä tutkimuksessa on tarkasteltu, millainen on eleisiin perustuvan kehollisen näyttämisen ja perinteisiin viittomiin perustuvan kerronnan välinen ero. Onko ero kategorinen eli toisensa poissulkeva vai hämärärajainen eli jatkumo?
Jatkumo näkyy aivosähkökäyrältä saatavassa datassa useammalla tavalla. Yksi liittyy kielellisten yksiköiden leksikaaliseen prosessointivaiheeseen eli siihen ymmärtämisen hetkeen, jolloin aivot hakevat sanamaisia yksiköitä mentaalisesta varastosta jatkoprosessointia varten. Tässä vaiheessa kehollisen näyttämisen lisääntyminen vähentää prosessointiin tarvittavien neuroniresurssien määrää jatkumoluonteisesti kuuroilla äidinkielisillä viittojilla.
Kuulevien äidinkielisten viittojien kohdalla tilanne ei ole aivan yhtä selkeä ja vaatii jatkotutkimusta.
Eroa voi selittää kieliympäristö ja -historia samaan tapaan kuin se selitti eroa kehollisen näyttämisen käytössä eri ikäisillä viittojilla.
Kuuleminen, äänellinen ympäristö ja altistuminen äänellisesti välittyville kielille vaikuttaa erittäin todennäköisesti myös viitotun kielen prosessointiin.
Jatkumoiden olemassaolo kielen aivoperustaisessa prosessoinnissa antaa lisänäyttöä sellaiselle kielikäsitykselle, jossa kieli nähdään eräänlaisena pilvenä, joka kytkeytyy saumattomasti kaikkeen muuhun toimintaamme.
Kielen ja muun toiminnan välillä oleva yhteys viittaa vahvasti siihen, että tieteen ja yhteiskunnan haasteita pitäisi aina tarkastella myös merkityksenrakentamisen kannalta. Yleisesti ottaen ajatus kannustaa toimintakulttuuriin, jossa yhteistyötä eri tieteenalojen ja näkökulmien välillä pidetään kaikenlaisen ongelmanratkaisun lähtökohtana.
Kirjoittaja Tommi Jantunen on suomalaisen viittomakielen professori Jyväskylän yliopistossa.
Jyväskylän yliopisto järjestää pohjoismaisena yhteistyönä Trondheimissa sijaitsevan Norjan teknis-luonnontieteellisen yliopiston NTNU:n kanssa LINNORD-tutkimustapahtuman Jyväskylässä 20.–21. maaliskuuta 2025. Siellä on luvassa lisää tietoa myös ShowTell-tutkimusprojektin tuloksista.
