Ģ��ֱ��

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan keväällä 2022 ja sitä edeltävä poliittinen umpisolmu lännen ja Venäjän välillä nosti julkisessa keskustelussa esille informaation roolin osana Venäjän sotatoimia. Venäläisestä näkökulmasta informaatiosota tai -sodankäynti ei kuitenkaan rajoitu vain sotilaallisiin konflikteihin, vaan kyseessä on koko ajan käynnissä oleva sivilisaatiollinen kamppailu, jonka intensiteetti ja ilmenemismuodot vaihtelevat.

Informaatiosodankäynnin keinot ovat Venäjän tulevaisuuden sodankäynnissä yhä olennaisemmassa roolissa verrattuna kineettisiin eli niin sanottuihin perinteisiin sodankäynnin keinoihin. Koska kyseessä on Venäjän näkökulmasta kamppailevien yhteiskuntajärjestyksien sota, tavoitteena on heikentää vastustajavaltiota ja pyrkiä tuhoamaan sen edellytykset laajempaan yhteistyöhön Venäjän näkökulmasta sille vihamielisten maiden kanssa.

Tällä hetkellä Venäjän informaatiosodankäynti keskittyy yhä voimakkaammin muun muassa Ukrainan tuen horjuttamiseen länsimaissa keinoin, joiden tavoitteena on luoda hajaannusta eri ihmisryhmien välille mm. mielipiteitä muokkaamalla. 

Vilkkaana vaalivuonna 2024 Venäjä pyrkii vaikuttamaan sekä vaalien lopputulokseen että ihmisten uskoon demokratian kannattavuuteen ja toimivuuteen.

Vihamielisessä vaikuttamisessa ei siis ole kyse vain Venäjään positiivisesti suhtautuvien narratiivien voimistamisesta, vaan kulloistenkin yhteiskunnallisten jakolinjojen hyödyntämisestä.

Venäläinen näkemys informaatiosodankäynnistä nojaa strategiseen kärsivällisyyteen ja vahingollisten vaikutusten kumuloitumiseen yhteiskunnassa. Verkottuneessa ja kompleksisessa maailmassa informaatiosodankäynnin katsotaan toimivan vähitellen. Se rapauttaa kansalaisten luottamusta kansallisiin ja kansainvälisiin instituutioihin ja horjuttaa etenkin avointen demokratioiden luottamukseen perustuvaa yhteiskuntajärjestystä. Informaatiosodankäynnin päämääränä on heikentää vastustajavaltiota niin kauan, että se lopulta lakkaa olemasta.

Informaatiosodankäynti tulevaisuuden haasteena

Suomen viranomaisten mukaan Venäjän Suomeen kohdistuva informaatiosodankäynti tulee lisääntymään lähitulevaisuudessa. Marraskuussa 2023 toteutetussa Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) haastattelututkimuksessa Suomeen kohdistuvan informaatiovaikuttamisen koki erittäin tai melko paljon huolta aiheuttavaksi tekijäksi 71 % kyselyyn vastanneista. Aiemman, vuoden 2022 huhti-toukokuussa tehdyn kyselyn mukaan vastaava luku oli 58 %.

Myös maailmalla mis- ja disinformaatio nähdään yhteiskuntia rapauttavana tekijänä. Maailman talousfoorumin (WEF) asiantuntijoille teettämän kyselytutkimuksen pohjalta koottu Global Risk Report 2024 arvioi mis- ja disinformaation olevan lyhyellä aikavälillä globaalisti vakavin uhka. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna kyseinen teema sijoittuu tutkimuksessa viidenneksi, neljän erilaisen ympäristöön liittyvän riskin jälkeen. Huomionarvoista on lyhyen ja pitkän aikavälin määritelmä: Kyseisessä tutkimuksessa lyhyt aikaväli tarkoittaa kahta vuotta ja pitkä aikaväli kymmentä. Venäläisessä strategiseen kärsivällisyyteen perustuvassa informaatiosodankäynnin aikakäsityksessä jopa kymmenen vuotta voidaan lukea lyhyeksi aikaväliksi.

Suhteessa venäläiseen näkemykseen informaatiosodankäynnin luonteesta ongelmaksi nousee länsimaiden lyhytjänteinen politiikka vihamielisen informaatiovaikuttamisen torjumiseksi. 

Sekä Suomessa että maailmalla riskit tunnistetaan, mutta niihin vastaaminen on edelleen reaktiivista ja lyhytjänteistä. Riskien lisäksi olennaista on myös tunnistaa Venäjän informaatiosodankäynnin keinot, resurssit sekä päämäärät.

Suomalaisessa keskustelussa tulisi kiinnittää huomiota myös siihen, millä tavalla vakavasta aiheesta keskustellaan. Suomalaisessa keskustelussa informaatiosodankäynti on määritelty jo vuoden 2017 Kokonaisturvallisuuden sanastossa, jossa informaatiosodankäynnin todetaan olevan

”vihamielistä vaikuttamista valitun kohteen päätöksentekoon, toimintakykyyn ja mielipiteisiin informaatioympäristön kautta sekä suojautumista toisten vastaavilta vaikuttamisyrityksiltä”

Usein tällaiseen toimintaan viitataan Suomessa neutraalin kuuloisella käsitteellä informaatiovaikuttaminen, joka kuvaa heikosti sitä vihamielisen vaikuttamisen kokonaisuutta, johon joudumme nykyisessä muuttuneessa turvallisuusympäristössä vastaamaan. Sotien muuttaessa muotoaan yhä moninaisimmiksi ja sodan ja rauhan välisen harmaan alueen kasvaessa kattamaan yhä laajempia konflikteja, myös Suomessa tulisi päästä eroon dikotomisesta jaottelusta sodan ja rauhan aikaan.

Informaatiosodankäynnin kohdistuessa koko yhteiskuntaan, myös suojautumisen tulee tapahtua koko yhteiskunnan voimin. Informaatiosodankäyntiin vastaaminen tulee olla pitkän aikavälin strategisen suunnittelun lähtökohtana, sillä informaatiosodankäynnin pitkän aikavälin vaikutusten arviointi on haastavaa.

Informaatiosodankäyntiin vastaamisessa on olennaista tunnistaa tai määritellä vastuulliset toimijat sekä ottaa huomioon koko yhteiskunnan osallistuminen yksittäisestä kansalaisesta poliittiseen johtoon. Lisäksi tulee vahvistaa demokraattisen yhteiskunnan peruspilareita eli oikeusvaltioperiaatetta, vahvoja instituutioita, sananvapauden toteutumista, oikeudenmukaisia sekä vapaita vaaleja ja median vapautta.

Oleellista on myös suitsia polarisaatiota ja eriarvoisuuden lisääntymistä, jotka altistavat yhteiskunnan informaatiosodankäynnin haitallisille vaikutuksille. Kriittinen media- ja monilukutaito ovat osa kansalaisen henkistä kriisinsietokykyä sekä Suomen kokonaisturvallisuutta. Siksi niitä tulee kehittää ja pitää yllä koulutuksen avulla. Tällainen strateginen vaste suojaa Suomea ulkopuoliselta häirinnältä sekä vahvistaa sisäistä koheesiota ja yhteiskunnan tukipilareita.