Hyvinvointialueet ja ikääntyneiden palveluohjaus muutosten kohteena – asiakasturvallinen palveluohjaus muuttuvissa paikoissa ja tiloissa
Ikääntyvien ihmisten toimintakyvyn muutokset vaativat hyvinvointivaltiolta ja -alueilta panostusta, kun tavoitteesta tukea ikäihmisten kotona asumista mahdollisimman pitkään (ageing in place) halutaan pitää kiinni. Muuttuvassa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä (myöh. sote-palvelut) näihin tarpeisiin vastaaminen tulee olemaan entistä haasteellisempaa asiakasmäärien vääjäämättä noustessa väestön vanhetessa ja hyvinvointialueiden resurssien pienentyessä. Paljon palveluja tarvitsevien ikääntyneiden palveluohjaus (IPO) asemoituu keskeisiin elämänkulun tilanteisiin ja tiloihin (Kiuru ym. 2022). Tutkimukset osoittavatkin, että ikääntyneiden palvelupolut ja –tarpeet ovat vaihtelevia. Alueellisesti eriytyneiden palvelujärjestelmien vuoksi käytännöt eivät ole selkeitä ja yhdenmukaisia, ja asiakkaan on vaikeaa hahmottaa sitä, millaista apua on tarjolla ja mitkä tahot niitä tarjoavat. Nämä vaikeudet ovat näkyneet esimerkiksi julkisessa keskustelussa päivystysjonoista, jolloin ikääntyneet ovat päätyneet ikään kuin väärään paikkaan.
Nämä asiat lisäävät painetta kehittää ikääntyneiden palvelutarpeen arviointia ja palveluja sekä palveluohjausta. Palveluohjauksella onkin merkittävä asema muuttuvassa sote-palvelujärjestelmässä, joka on pitkälti määrittynyt paikallisesti ja tilallisesti uudelleen hyvinvointialueiden aloitettua toimintansa vuonna 2023. Onnistuneella palveluohjauksella voidaan vahvistaa ikääntyneiden kokemaa subjektiivista hyvinvointia ja turvallisuutta sekä lisätä palveluiden vaikuttavuutta. Luottamus pärjäämisestä omassa asunnossa ja asuinympäristössä lisää asiakasturvallisuutta (ks. Ristolainen ym. 2021) sekä luottamusta instituutioihin ja palvelujärjestelmään. Samalla asiakastyytyväisyys ja kustannustehokkuus lisääntyvät sekä epätoivottu vääriin palvelupaikkoihin päätyminen vähenee.
Hyvinvointialueilla tavoitteena on mahdollistaa palvelut asiakkaan ensimmäisen yhteydenoton periaatteella siten, että monitoimijainen yhteistyö on saumatonta, tuloksellista ja vaikuttavaa. Tähän tarvitaan palveluohjausta. Ikääntyneiden omannäköisen elämänkulun tukemisessa keskeisiä toimintoja ovat tarvittavien palvelujen kartoitus, tilannekohtainen tuki sekä pitkäjänteinen, tavoitteellinen ja vastuullinen palvelujen suunnittelu ja seuranta. (Ala-Nikkola ja Sipilä 1996; Ala-Nikkola ja Valokivi 1997.) Myös poliittishallinnollisissa asiakirjoissa IPO:n odotetaan varmistavan sote-palvelujen oikea-aikaisuutta ja tarpeeseen vastaavuutta. (Esim. Ikäneuvo 2018; Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus 2021.)
IPO:n järjestämistä ja kehittämistä sekä vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointia hankaloittavat kuitenkin käsitteen epämääräisyys ja alueellisesti eriytyneet toteutustavat. Moninaistuneiden sote-palvelujen myötä asiakas- ja palveluohjaus ovat viime vuosikymmeninä yleistyneet, mutta niitä koskevaa kehitystyötä ei ole ollut mahdollista perustaa tutkimuksiin, koska aihetta ei ole Suomessa juurikaan tutkittu 1990-luvun jälkeen (ks. Ristolainen 2022). Onnistuneen IPO:n elementeiksi voidaan kuitenkin yleisesti lukea asiakkaan tarpeiden realistinen alkuarviointi, tarkoituksenmukaisten ja turvallisten palveluiden järjestäminen sekä arvioivan työotteen ylläpito. Olennaista on löytää palvelut, jotka vastaavat asiakkaan tarpeisiin. Lisäksi onnistumiseen vaikuttaa se, miten asiakas hyödyntää hänelle kohdennettuja palveluja. Toisin sanoen onnistuneessa IPO:ssa on mahdollisuus seurata, että asiakas todella saa ja vastaanottaa palvelua, jota hänen on todettu tarvitsevan. (Frankel ym. 2019.)
Tutkimushankkeessamme väitämme, että IPO:ssa on tärkeää kiinnittää huomiota ikääntyneen entisiin, nykyisiin ja tuleviin asuin- ja palvelupaikkoihin, niiden asiakasturvallisuuteen ja palveluiden mielekkyyteen. Ristiriitoja syntyy kuitenkin siitä, millaiset paikat, tilat ja asiakasturvallisuutta määrittelevät tekijät ovat olennaisia IPO:n johtamisen, asiakastyön toteutuksen ja sote-palvelujen tehokkaan käytön näkökulmasta. Tätä tietovarantoa tammikuussa 2024 alkaneessa IPO-tutkimushankkeessa olemme lähteneet kartuttamaan. Tarkastelemme paikan ja tilan teoreettisen viitekehyksen kautta hyvinvointialueiden asiakas- ja palveluohjauksen organisatorista kehittämistä ja myös palveluohjauksellisen työotteen kansallisia, alueellisia ja yksilökohtaisia ilmentymiä, käytänteitä ja vaikutuksia. IPO:sta tarvitaan lisää teoreettista ja empiiristä tutkimusta ja julkista keskustelua, sillä IPO:n selkeä teoreettinen kokonaisjäsennys puuttuu. Paikan ja tilan teoreettinen viitekehys on uusi näkökulma IPO-keskusteluun. IPO ei ole vain faktuaalinen ilmiö, vaan tärkeää on myös tuoda esille kokemuksellisuutta ikääntyneiden asiakkaiden näkökulmasta, jotta IPO:sta saadaan kehitettyä toimivammaksi.
Andrea Lorenz-Wende, Hilla Kiuru ja Heli Valokivi
Jyväskylän yliopisto, Sosiaalityön oppiaine
Ikääntyneiden palveluohjaus hyvinvointialueilla Asiakasturvallisen ja vaikuttavan palveluohjauksen kehittäminen muuttuvissa paikoissa ja tiloissa (IPO-hanke) on sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama kaksivuotinen hanke vuosina 2024–2025. Sosiaalityön professori Heli Valokivi toimii projektijohtajana kolmen organisaation (Jyväskylän yliopisto, Tampereen ammattikorkeakoulu ja Seinäjoen ammattikorkeakoulu) konsortiohankkeessa. Hankkeesta voi lukea lisää hankesivuilta: /fi/hankkeet/ipo
³¢Ã¤³ó³Ù±ð±ð³Ù&²Ô²ú²õ±è;
Ala-Nikkola, M. & Valokivi, H. (1997). Yksilökohtainen palveluohjaus käytäntönä: loppuraportti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää ja yksilökohtaista palveluohjausta (case management) koskeneesta tutkimuksesta Hämeenkyrössä ja Tampereella. Stakesin raportteja 215.
Ala-Nikkola, M. & Sipilä, J. (1996). Yksilökohtainen palveluohjaus (Case Management) – uusi ratkaisu palvelujen yhteensovittamisen ikuisiin ongelmiin. Teoksessa: A. Metteri (toim.) Moniammatillisuus ja sosiaalityö. Sosiaalityöntekijäin liito ry, 16–31.
Frankel, A. J., Gelman, S. R. & Pastor, D. K. (2019). Case management. An Introduction to Concepts and Skills: Oxford University Press.
Ikäneuvo (2018). Loppuraportti Pirkanmaalle. Tampereen kaupunki. <;. Haettu 1.2.2023.
Kiuru, H., Niemi, M. & Valokivi, H. (2022). Ikäihmisten palveluohjauksen paikat ja tila. Teoksessa Blommila, K., Juntunen, M. & Kosunen, S. (toim.) Puheenvuoroja palveluohjauksesta. Suomen Palveluohjausyhdistys SPO ry, Profami Oy, 227–236.
Ristolainen, H., Tiilikainen, E., Tarvainen, M., Nikumaa, H., Riekkinen-Tuovinen, S., Niemi, M., Mäki-Petäjä-Leinonen, A., Rautiainen, P. & Seppänen, M. (2021) Vammaisten ja ikääntyneiden palvelut. Teoksessa T. Kurki, V. Jylhä & T. Kekoni (toim.) Asiakasturvallisuus sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: Gaudeamus, 225–249.
Ristolainen, H. (2022) Ikäihmisten palveluohjausmallien vaikuttavuus: monimenetelmällinen vaikutusten ja prosessien arviointi. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies, 270.
Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus 2020–2023 (2021). Ohjelma ja hankeopas. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2021:27. <;. Haettu 3.1.2023.