Vuorovaikutuksen tutkimus: Taito kohdata toinen toisemme on kaikki kaikessa
”Opiskelijoiden tapaaminen oli ihanaa!”
Ensimmäinen lähitapaaminen koronatauon jälkeen oli havahduttava hetki, jota erikoispsykologi, apulaisprofessori Virpi-Liisa Kykyri on jälkikäteenkin miettinyt.
”Taukojen pitäminen jäi, kaikki tapahtui kuin automaattisesti ja kaikki ymmärsivät vaivattomasti toisiaan. Koronan jälkeen tällaisia huokuvia tilanteita on tullut varmasti monelle”, hän sanoo.
Kohtaamisessa oli voimaa, joka osui tutkijan kohdalla asian ytimeen: Vuorovaikutus on Kykyrin tutkimusten punainen lanka. Painava asia, josta kertoessaan hän ei säästele sanojaan – taito kohdata toinen toisemme on kaikki kaikessa.
”Ilman vuorovaikutusta emme tule ihmisiksi. Hyvinvointiimme vaikuttaa sekä sosiaalisten suhteiden määrä että niiden laatu. Jos vuorovaikutuksessa on ongelmia tärkeissä ihmissuhteissa, kuten perheessä, työssä tai opinnoissa, se vaikuttaa monella tavalla hyvinvointiimme.”
Kykyri on tutkinut vuorovaikutuksen onnistumista erilaisissa terapiatilanteissa, palautekeskusteluissa ja verkkokohtaamissa. Hänen kiinnostuksensa kohdistuu esimerkiksi siihen, miten yhteys rakentuu kahden tai useamman ihmisen kesken ja mikä on sanattoman kehollisen viestinnän merkitys. Kiinnostava tutkimuskohde on myös se, mikä vuorovaikutuksessa muuttuu etätapaamisissa.
Hän muistuttaa, että vuorovaikutuksesta ei voi vierittää vastuuta pelkästään yksilöille.
”Vuorovaikutuksessa voi kehittyä vain yhteydessä muihin. Vuorovaikutustaidot eivät ole vain yksilöllisiä taitoja, joita yksilön pitäisi itsekseen parantaa. Tarvitsemme välttämättä toisiamme, jotta voimme treenata vuorovaikutusta yhdessä ja ratkaista ongelmia yhdessä. Toki oman kehittymistarpeensa voi tunnistaa ja ottaa to do -listalle.”
Some ei välitä sanatonta viestiä keholle
Kun verkkokohtaamisten määrä kasvaa koko ajan, kasvokkaisen kohtaamisen ja vuorovaikutuksen tärkeyttä on nostettava painokkaammin esille, sanoo Virpi-Liisa Kykyri.
Jos sävykkäät keholliset viestit eivät välity vuorovaikutuksessa, niiden herättämät tunteet voivat jäädä tilanteessa ihmiselle vieraaksi.
”Ihminen voi esittää ja sanoa verkossa jotakin sellaista, mikä ei ole omassa ruumiissa totta. Emme myöskään tiedä, miltä sanomamme toisesta ihmisestä tuntuu, kun emme pääse lukemaan sanattomia viestejä niin tarkasti kuin kasvokkain kohdatessa. Somessa puuttuu sanaton palaute, joka on viestin esittäjälle tärkeä, Kykyri kuvailee.
Somekohtaaminen kärjistääkin helposti sanomisia ja lisää vastakkainasetteluja. Kasvokkain on myös helpompi korjata väärinymmärryksiä.
Elintärkeää tunteiden säätelyä ei somessa opita, siihenkin tarvitaan fyysisiä kohtaamisia.
”Tunteet tarttuvat hyvässä ja pahassa. Jotta voimme hyvin ja saamme yhdessä aikaan, meidän on osattava sopivasti säädellä tunteitamme. Meidän on osattava tarvittaessa rauhoittaa tai innostaa toinen toisiamme. Nämä ovat yhteisiä, vain vuorovaikutuksessa hankittavia taitoja”, Kykyri kiteyttää.
”Kun tunteita ei käytä, ne voivat rapistua tai hyökyä kuten korona-ajan jälkeen kohtaamisissa on voinut käydä.”
Erityisen huolissaan Kykyri sanoo olevansa tutkimusten tunnistamista nuorista aikuisista, jotka katoavat kokonaan verkkoon ja someen.
Vuorovaikutus vaatii aikaa
Kiireen kokemus on yhteiskunnassa lisääntynyt, ja siihen vedoten aikaavievästä vuorovaikutuksesta usein tingitään tai halutaan tinkiä. Vuorovaikutuksessa rakennetaan luottamusta ja siksi sitä ei voi ohittaa, korostaa Virpi-Liisa Kykyri.
Laajalti tutkitusta aiheesta Kykyri nostaa esimerkiksi, allianssin, jota pidetään terapian onnistumisen avaintekijänä.
”۳ٱٲösuhdetta rakennetaan sanallisesti ja sanattomasti terapian alkuhetkistä lähtien. Asiakas arvioi, vaikuttaako terapeutti luotettavalta, onko hänellä osaamista asiakkaan auttamiseen, ja haluaako hän paneutua asiakkaan kuuntelemiseen.”
Asiakkaiden kohtaamisissa ammattilaisen vastuu vuorovaikutuksen onnistumisesta on suuri. Se näkyy esimerkiksi .
۳ٱٲösuhdetta rakentava vuorovaikutus korostuu myös myyntityötä tekevien kokemuksissa.
”Hyvä myyjä käyttää sovitusta tunnin asiakastapaamisesta 55 minuuttia luottamuksen rakentamiseen asiakkaan kanssa, ja kauppa syntyy lopun viidessä minuutissa. Jos yritämme saada paljon aikaan ohittaen aikaa vievän vuorovaikutuksen, koko tunti voi mennä hukkaan”, Kykyri sanoo.
Vuorovaikutuksen tärkeydestä on vahva tutkimusnäyttö
Hyvinvoinnin ja vuorovaikutuksen yhteyksiä on tutkittu psykologian alalla jo usean vuosikymmenen ajan. Menetelmiä on monia:
- Puhetta, ilmeitä ja eleitä havainnoimalla saadaan tietoa vuorovaikutuksen tapahtumista.
- Kyselyin ja haastatteluin saadaan tietoa vuorovaikutuskokemuksista ja hyvinvoinnin kehittymisestä.
- Autonomisen hermoston mittaukset antavat tietoa siitä, miten aktivoidumme, kuormitumme, rauhoitumme ja rentoudumme vuorovaikutuksessa.
- Aivotutkimuksen avulla selvitetään, millaisten aivotoiminnan mekanismien kautta positiiviset vuorovaikutuskokemukset vaikuttavat hyvinvointiimme.
Näyttöä hyvän kohtaamisen tärkeydestä on kertynyt kliinisistä tutkimuksista, psykoterapiatutkimuksesta, kehityspsykologisesta varhaisen vuorovaikutuksen tutkimuksesta kuin aivotutkimuksista ja työyhteisöjen ja johtamisen tutkimuksesta.
”Esimerkiksi nuorilla hyvät kaverisuhteet ovat yhteydessä hyvään itsetuntoon ja lisäävät koettua hyvinvointia ja vähentävät sairastumisen riskiä, kun taas kavereiden puute ja kiusatuksi tuleminen heikentävät sitä.”
Miten hyvään vuorovaikutukseen päästään?
Miten hyvään vuorovaikutukseen päästään? Virpi-Liisa Kykyri kiteyttää, mitä onnistumisessa tarvitaan:
- Aitoa läsnäoloa. Läsnäolo toteutuu keskittämällä jakamaton huomio keskusteluun ja puhekumppaniin. Läsnäoloa viestimme enemmän sanattomasti kuin sanallisesti.
- Aktiivista kuuntelua. Tavoite on, että puhekumppani tuntee tulleensa kuulluksi. Aktiivinen kuuntelija on kiinnostunut ja tarkistaa, onko ymmärtänyt kuulemansa oikein. Hän ei kiirehdi tulkitsemaan tai väittämään vastaan.
- Vastavuoroisuutta ja kykyä liittyä. Kyky liittyä on omien aloitteiden tekemistä ja toisten aloitteisiin vastaamista. Liittyminen ei välttämättä tarkoita samanmielisyyttä vaan sitoutumista yhteisen keskustelun edistämiseen, jossa kukin vuorollaan tulee kuulluksi.
- Rohkeaa omien näkökulmien ilmaisua ja niiden jämäkkää puolustamista tarvittaessa. Omien toiveiden ja rajojen selkeä ilmaisu lisää molemminpuolista kunnioitusta. Jämäkkyys edellyttää itsen ja omien tarpeiden tunnistamista ja voi vaatia harjoittelua. Jämäkkyys on itsen arvostamista muita arvostelematta.
- Erimielisyyksien esiin tuomista rakentavasti. Rakentava tapa on käyttää minä-viestejä, kuten ”minun mielestäni asiaa kannattaisi katsoa myös tältä kannalta” tai ”minusta tällainen toiminta tuntuu ikävältä”. Erimielisyyksien ilmaisua tukee, kun ryhmässä yhdessä sovitaan vastavuoroisen kuuntelun periaatteesta ja tavoitteesta saada keskusteluun erilaisia näkökulmia.
- Tahtoa löytää yhteisiä ratkaisuja. Hyvä vuorovaikutus koostuu sekä taidoista että tahdosta. Yhteiseen tavoitteeseen sitoutuminen auttaa myös sopimaan keinoista ja pelisäännöistä, jotka tukevat tavoitteen saavuttamista.
Sillä, miten asian sanoo, on paljon vaikutusta.
Kykyri kertoo, miten pariterapian tutkimuksissa on videoitu terapiaan osallistuneiden puolisoiden keskusteluja. Jälkikäteen tapahtunut videoiden katselu tutkijan kanssa on ollut osapuolille opettavaista. Se on auttanut ymmärtämään, miltä oma sanominen on toisesta kuulostanut ja mahdollisesti häneen vaikuttanut.
”Osallistujat ovat sanoneet, että tuon asian halusinkin sanoa, mutta ei tuota kyllä tuolla tavalla ja noin vihaisen kuuloisesti olisi pitänyt sanoa.”
Kykyri on tutkinut myös työryhmien etäpalaverien vuorovaikutusta*. Myös etäkohtaamissa voi onnistua,.
”Videokokoukseen saadaan läsnäolon tuntua, kun pidetään kamerat auki, osoitetaan kuuntelevamme ja sanoitetaan sitä, miltä asiat meistä tuntuvat”, Kykyri tiivistää.
Haluatko kehittää psykologisia taitojasi?
Sivistyneen ihmisen psykologiset hyvinvointitaidot mahdollistavat hyvien vuorovaikutustaitojen ohella sujuvan, eettisen ja ratkaisuja synnyttävän yhteistoiminnan. Psykologi Virpi-Liisa Kykyri kokosi asiat, joista psykologiset hyvinvointitaidot syntyvät:
Empaattisuus
- Kykyä ymmärtää muiden näkökulmia ja halua ja kykyä asettua toisen asemaan.
- Tästä on hyötyä etenkin, kun olemme erimielisiä.
- Mielenlukutaitoa on kyky kuvitella, mitä toinen ihminen ajattelee, haluaa ja tuntee.
- Pystymme havaitsemaan toistemme tunteita, aikeita ja asennoitumisia etenkin sanattomasta viestinnästä.
Itsehavainnointi ja oman toiminnan pohdinta
- Kykymme havainnoida ja pohtia ajatuksiamme, tunteitamme ja tekojamme kehittyy varhaislapsuudesta alkaen läheisten ihmissuhteiden avulla.
- Taitoa tarvitaan oman elämän päätöksissä ja yhteistyössä.
- Vuorovaikutustilanteissa olemme toisillemme peili, josta omaa ja yhteistä toimintaa voi tarkastella. Hyvää vuorovaikutusta synnyttää toiminnan yhteinen havainnointi ja pohtiminen.
Tunteiden sopiva säätely
- Auttaa toimimaan paremmin eri tilanteissa. Liiallinen kiihtymys häiritsee ajattelua ja toimintaa. Tarvitaan taitoa rauhoittua, toinenkin saa tilaa rauhoittua.
- Toisinaan tarvitaan innostuksen tuomaa energiaa virittämään uusia ideoita tai tukemaan ponnisteluja.
- Tunnesäätely parantaa yksilöllistä hyvinvointia ja läheisten ihmissuhteiden laatua. Toteutuu itsesäätelynä ja yhteissäätelynä toisilta saadun tuen avulla.
Tiedeillassa puhuttiin sivistyksen ja vuorovaikutuksen yhteydestä
Virpi-Liisa Kykyri oli yksi asiantuntijoista ja panelisteista 16.5. Tiedeillassa, jossa käsiteltiin nykyajassa vaadittavaa sivistystä*.
Hyvät vuorovaikutustaidot ja psykologiset hyvinvointitaidot ovat sivistysvaltion ydinkysymyksiä, Kykyri sanoo.
”Vaikka vuorovaikutustaitojen kehittäminen on jokaisen asia, ongelmaksi voi tulla se, että se ei hahmotu oikein kenenkään asiaksi. Painotan sivistysvaltion, tieteen ja yliopistojen roolia, sekä koulujen ja oppilaitosten roolia resurssien, tuen ja foorumien järjestämisessä.”
Kykyri korostaa tutkijoiden vastuuta tiedon jakamisessa, sillä tutkijoilla on paljon tietoa siitä, miten vuorovaikutus tuo hyvinvointia perheisiin ja muihin yhteisöihin.
Suuri vastuu on myös työpaikoilla johtajilla ja esihenkilöillä, kouluissa opettajilla ja kotona vanhemmilla.
”Heillä on suuri vastuu vuorovaikutuksessa kehittymisen mahdollisuuksien tarjoamisessa. Kuuntelu ja keskustelu ovat vanhemmuustaitoja, mutta yhtä lailla ne kuuluvat hyvään johtamiseen ja taitavaan opettamiseen. Jokaisella hyvällä pedagogilla on jo nyt hyppysissä vuorovaikutustaitojen opettamisen taito, se otettavissa kaikkien oppiaineiden ohjelmaan”, Kykyri sanoo.
”Moni taho voi tarjota foorumin, jossa voimme kuulla ja kohdata toisiamme ja siten päästä vaikuttumaan toistemme näkökulmista.”
Virpi-Liisa Kykyri työskentelee Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella. Hän on psykologian apulaisprofessori, kliinisen psykologian, erityisesti vuorovaikutuksen tutkimuksen dosentti sekä työn ja organisaatioiden erikoispsykologi, ja hänellä on myös ammattiopettajan pätevyys. Kykyri tutkii psykologisten interventioiden ja käyttäytymisen muutoksen perusprosesseja yliopiston BC-Well profilointialueella. Hän johtaa Relationaalinen mieli -tutkimusryhmää* sekä Jyväskylän ja Oulun yliopistojen yhteistä etätyönohjausta tutkivaa PhinGAIN-hanketta*.
