Tutkijoiden yössä ei tarvitse googlata – koko ilta aikaa oppia luonnonilmiöistä
Akatemiatutkija Sara Calhimin tutkimuskohteet ryömivät tyytyväisenä petrimaljassa. Ne ovat selviytymisen mestareita ja siltä myös näyttävät.
Kun karhukaista katsoo mikroskoopin linssin läpi, erottuu muhkurainen vartalo, kahdeksan jalkaa ja terävät kynnetkin. Sympaattinen pötkylä on myös somesuosikki.
Karhukaisten koko mitataan mikrometreissä, mutta maineeltaan ne ovat paljon suurempia. Karhukaiset pysyvät hengissä pahoissakin oloissa. Kuivissa tai kylmissä oloissa ne vaipuvat lepotilaan, kryptobioosiin, jolla ne sinnittelevät vaikeiden aikojen yli.
Vesisuihku herättää ne eloon.
Tutkijoiden yössä karhukaiset maljassa ovat täysissä voimissaan – ja niitä on monenlaisia. Kävijät pääsevät ihmettelemään elämää, joka yleensä pysyy silmiltä piilossa.
”Minusta on tärkeää näyttää yleisölle monimuotoisuutta. Karhukaisten elämä herättää yleensä paljon kysyttävää”, kertoo Calhim.
Karhukaisia tunnetaan lähes 1500 lajia, Suomesta niitä on löytynyt tähän mennessä runsaat 70. Calhim kollegoineen onnistui lisäämään luetteloon yhden viime vuonna. Rokuan kansallispuiston hiekkamailta löytyi uusi laji, Macrobiotus naginae, joka sai nimensä Harry Potter -kirjojen hahmosta.
Erilaisia karhukaisia löytääkseen Calhim kulkee etenkin soilla, sillä sammalten seasta saattaa tehdä hyviä löytöjä. Kosteissa oloissa viihtyy karhukaisia, jotka viihtyvät myös laboratorio-oloissa.
Calhim tutkii parhaillaan karhukaisten lisääntymismekanismeja ja sukusolujen evoluutiota. Eliöiden keinoista selviytyä äärioloissa tarvitaan vielä reilusti lisää tietoa.
Mikä on polttavin kysymys, johon haluaisit saada tutkijana jonakin päivänä vastauksen?
”Miksi lisääntymisbiologia, läpi eliökunnan, on niin monimuotoista?”
Kestääkö koloradonkuoriainen torjunta-aineita?
Tutkijoiden yössä tutkijatohtori Aigi Margus johdattelee kävijöitä tunnistamaan vieraslajeja, jotka uhkaavat suomalaisia peltoja, metsiä ja pientareita ja kalavesiä.
Suomen luontoon on kotiutunut aikojen saatossa lähes tuhatkunta muualta tullutta vieraslajia, joista 173:a pidetään luonnolle tai taloudelle haitallisina.
Laajimmin tunnettuja näistä lienevät komealupiini, jättipalsami, minkki, koirasusi, kurtturuusu, espanjansiruetana.
Tutkijoiden yössä kävijä pääsee kartuttamaan vieraslajiosaamistaan korttipelissä ja taistelemaan vieraslajeja vastaan resurssikilpailupelissä, Margus lupaa.
Hänen oma tutkimuskohteensa kuuluu luonnolle hyvin vaarallisiin vieraslajeihin, karanteenilajeihin. Kyseessä on koloradonkuoriainen, joka uhkaa suomalaisiakin perunaviljelmiä. Sen leviäminen on toistaiseksi pystytty estämään torjuntatoimin. Kaakkoistuulien mukana saapuvien kuoriaisten tunnistaminen ajoissa on hyvin tärkeää.
Margus tutkii, miten kuoriainen kestää kasvinviljelyssä tuholaisten ja kasvitautien torjuntaan käytettäviä torjunta-aineita. Miten torjunta-aineet vaikuttavat kuoriaisen perimään ja syntyykö kuoriaiselle vastustuskykyä aineita kohtaan?
”Näyttöä on ainakin siitä, pienillä hyönteismyrkky annoksilla voi olla jopa positiivisia, niin sanottuja hormeettisia vaikutuksia koloradonkuoriaiseen. Positiivinen vaikutus näkyy myös seuraavassa sukupolvessa”, kertoo Margus.
Miten vakava uhka koloradonkuoriainen on suomalaiselle perunanviljelylle tulevaisuudessa?
”Vaikutuksia on vaikea ennustaa, mutta uskon, että se tarkoittaisi hyönteismyrkkyjen käytön lisääntymistä Suomessa. Se taas vaikuttaisi myös luonnon monimuotoisuuteen ja mahdollisesti myös siemenperunoiden myyntiin”, hän arvioi.
”Täältä saa tietoa ilman googlaamista”
Ensimmäisen kerran Tutkijoiden yö järjestettiin Jyväskylän yliopistossa vuonna 2016.
Aigi Margus ja Sara Calhim ovat olleet mukana joka vuosi. Heille tutkijoiden yöhön osallistuminen on innostava perinne, kuten kymmenille kollegoille bio- ja ympäristötieteiden laitoksella.
Tapahtuman eteen tehdään paljon töitä, porukkahenki on hyvä ja illan päätteeksi olo on väsynyt, mutta hyvin tyytyväinen, he sanovat.
Nähtävää ja koettavaa ei rakenneta isolla budjetilla, sen sijaan tarvitaan hyviä oivalluksia ja –askartelutaitoja. Oman tutkimuksen esittelyssä vain mielikuvitus on rajana.
”Vuosi vuodelta olemme lisänneet toimintaa, jossa kävijät pääsevät itse kokeilemaan. Ensimmäisenä vuonna olimme enemmänkin varautuneet pitämään esitelmiä”, Margus sanoo hymyillen.
Yössä töissä on myös jatko-opiskelijoita, joille tiedetapahtuma tarjoaa hyvän tilaisuuden oppia ja kehittyä omasta tutkimuksesta kertomisessa. Sekin kuuluu tutkijan työhön.
”Yleisön kanssa käydyt keskustelut ovat tutkijoille tärkeitä. Ja toisaalta täällä yleisöllä on hyvä tilaisuus saada tietoa ilman googlaamista”, sanoo Sara Calhim.
”Tärkeää on sekin, että yleisö näkee, miten monenlaista bio- ja ympäristötieteiden tutkijan työ voi olla”, Margus painottaa.
Tänä vuonna kävijälle selviää vaikkapa, millaista on siirojen, raakkujen, alkueliöiden tai boreaalisten metsien tutkimus. Ja mikä tärkeintä, kokeilemaan ja kurkistamaankin pääsee: miltä näyttävät virukset, solut ja bakteerit, kun niitä katsotaan erilaisten mikroskooppien läpi?
Tutkijoiden yö järjestetään Jyväskylän yliopistossa perjantaina 29.9. Aamupäivällä ohjelmaa on koululuokille. Iltaohjelmaa on koko perheelle kello 15-22 Seminaarinmäellä, Ylistönrinteellä ja Mattilanniemessä. Katso koko ohjelma ja tule mukaan nauttimaan tutkitusta tiedosta!
