Ä¢¹½Ö±²¥

Uno Cygnaeus Alaskassa

Alaska - eurooppalaisten asuttama Venäjän siirtomaa Venäjä oli 1700-luvun lopulla ulottanut vaikutuspiirinsä Beringin salmen yli Alaskan puolelle. Houkuttimena toimivat erilaiset luonnonvarat, joiden hyväksikäyttöä johtamaan perustettiin eurooppalaisen mallin mukaan venäläis-amerikkalainen kauppakomppania. Kauppakomppanian johtaja Aleksandr Baranov ihastui Alaskan lounaisrannikolla sijaitsevaan Sitkan saareen. Alueen ilmasto vaikutti leudolta ja saaren sijainti puolustuksen kannalta hyvältä. Sitka oli tosin sotaisen tlingit-intiaaniheimon sydänaluetta, mutta se ei estänyt kauppakomppaniaa perustamasta sinne siirtokuntaa.  Venäläisen sivistyksen ja ortodoksisen uskon levittäminen alkuperäisväestön keskuuteen olivat taloudellisten tarkoitusperien ohella komppanian päämääriä. Siirtokuntaan värvättiin väkeä eri puolilta Venäjää. Virkamiesten mukana muuttivat heidän perheensä, ja elämäntapa pyrittiin pitämään mahdollisimman samanlaisena kuin kotona Pietarissa.  Sitkassa oli 1840-luvun alussa kaikkiaan 400-500 Euroopasta tullutta asukasta.

Suomalainen kuvernööri Suomalainen Arvid Adolf Etholén toimi siirtokunnan kuvernöörinä 1840-luvun alkupuolella.  Hän hankki keisarilta luvan luterilaisen seurakunnan perustamiselle Sitkaan, sillä melkein kolmannes siirtokunnan virkamiehistä oli luterilaisia.  Uuden seurakunnan papin virkaa tarjottiin Uno Cygnaeukselle.  Päätös ei ollut Cygnaeukselle helppo.  Häntä arvelutti sekä oma kokemattomuutensa, että pitkäaikainen ero sukulaisista.  Toisaalta halu tutustua kaukaisiin oloihin innosti häntä.  Virka oli myös merkittävä luottamuksenosoitus.

Uno Cygnaeuksen matkareitti Sitkan luterilaisen kirkon historiallisen komitean julkaisu

Uno Cygnaeus lähtee Alaskaan
	Kauppakomppanian purjealus Nikolai lähti Pietarin edustalta Kronstadtista 19.8.1839 kohti Alaskaa.  Laivan miehistö oli suurelta osin suomalainen.  Kaikkiaan laivalla oli 53 henkeä, joista toistakymmentä kuului miehistöön.  Mukana oli kuvernööri Etholén vaimoineen sekä Uno Cygnaeus.  Laivalla olot olivat ahtaat, mutta Rio de Janeirossa ja Valparaisossa matkustajat saattoivat tutustua paikalliseen elämäntapaan.  Kahdeksan kuukautta kestäneen matkan jälkeen saavuttiin lopulta Sitkaan 12.5.1840.
"Den 5 Jan. 1840 lyftade vi anckar föratt anträdä den i fordna tiden så farliga resan omkring Cap Horn. Vi hade ej seglat många dagar åt söder, förrän den ena efter den andra bortlade de tunna och lätta kläder man burit i det heta Brasilien och småningom antog vår Nordiska Vinterdrägt ehuru vi hade den aldra bästa sommartiden i de trakter der vi befunno oss.  Kölden tilltog allt mer och mer så att vi om morgnarna ej hade mer än 4 gr. värme.  Denna resa från Rio Janeiro till Walparaiso är i allmänhet just ej något särdeles att bjuda på, äfven då den går så lyckligt som vår, vi gjorde denna tour på 40 dagar och det anses bra snällt ty ofta åtgår tour på 4 månader.  Blott en enda gång sågo vi land neml. det så kallade Staaten landet vid östra kusten af Patagonien för resten blott himmel och vatten, den förra vanligtvis mulen och dimmig, det sednare stormigt och svallande.  Sjelfva Cap Horn sågo vi ej.  En liten omvexling gaf oss åsynen af Hvalfiskar i stora flockar ja ända till 15-20 stycken, då de majestätiskt svimmade på alla sidor af fartyget, och ibland lika ett förspann framför skeppet.  De gåfvo oss dock ingen annan sysselsättning att beskåda dem, men annat var det med en slags fåglar kallade Albatrosser, som finnas i otrolig mängd omkring Cap Horn.  De äro stora som svanar men hafva ej så långa halsar hvaremot deras vingar äro alldeles ovanteliga, de hålla emot 5-6 ja till och med 8 alner mellan vingspetsarna.  Dessa fåglar fångas på ett eget sätt, man tager vanliga metkrokar naturligtvis betydligt stora, på den sätter man irter eller kött och lagar korkflöten som hindra krokarna att sjunka, denna apparat fästes vid ett snöre af 30-40 famnars längd och lämnas att slöpa efter fartyget, snart nog hugger en på kroken med sin stora näbb och fastnar." Uno Cygnaeuksen kirjeestä äidilleen ja sisaruksilleen, päivätty Valparaisossa 26.2.1840    Suomen kansallisarkisto

Sitkan luterilainen seurakunta Cygnaeuksen kansallishenkinen innostus joutui koetukselle Sitkan karussa työympäristössä.  Ehtoollisella hän tapasi lukutaidotonta väkeä, jolla ei ollut käsitystä kristinopista.  Luterilaisen seurakunnan oma kirkko valmistui vuonna 1843.  Siirtokunnan hierarkiassa Cygnaeus kuului vähälukuiseen sivistyneistöön, joka noudatti tarkasti etikettiä niin pukeutumisessa kuin pöytätavoissa.  Pienen piirin seuraelämä kävi yksitoikkoiseksi, mutta vaihtelua saatiin, kun laivojen mukana saapui uusia mielenkiintoisia ihmisiä tai ainakin postia kotimaasta. "För att göra mitt bref till ett verkligt Poutpuri skall jag beskrifva för dig om en masqverad som hölls 13de dag jul och som var kanske den briljantaste i Sitka. Där funnos Kasacker, Skotter, Turkar, Greker, Aleuter, Tyrolare, Franska sprätter, Ryska bönder och bland damer Amazon Drottning Hippolyte, Tyrolskor, Ryskvinnor, Dalkullor etc. etc" Uno Cygnaeuksen kirjeestä sisarelleen Johannalle vuonna 1841  Suomen kansallisarkisto

Sitkan luterilaisen kirkon saarnastuoli, jonka sanotaan olevan Uno Cygnaeuksen suunnittelema.

Takaisin kotiin Keväällä 1845 Uno Cygnaeuksen viisivuotinen työsopimus päättyi. Hän oli saanut siirtokunnan luterilaisen seurakuntaelämän hyvään alkuun.  Kesäkuussa 1845 Cygnaeus lähti matkalle kotimaahan Siperian kautta ja saapui Pietariin joulukuussa. Cygnaeus muisteli usein Sitkassa viettämiään vuosia.  Hän sanoi heränneensä siellä arvostamaan käsitöitä ja naisten koulutusta.  Myös kansankielisten oppikirjojen tärkeä merkitys opetuksessa kävi ilmi Alaskan vuosien aikana. vaalii edelleen perustajansa Uno Cygnaeuksen muistoa.