Luonnon ihmeitä
Veneisiin eivät kaikki
mahtuneet, joten osa pojista sai oikaista metsän poikki ja
tehdä samalla valppaita havaintoja partion ja seminaarin
luonnontiedon hengessä. Päiväkirja uskottiin jälkimmäisten
haltuun, ja kynän varteen osui tyylistä päätellen pikku-eero
ellei suorastaan joel lehtonen.
“Vakaana ja tyynenä katselee
luonto rauhansa häiritsijöitä“, kertomus alkaa ja jatkuu
värikkäällä kuvauksella seminaarilaisesta, joka vikkelänä
kiipesi puuhun irrottamaan oravan pesää. Se oli päätetty
ottaa mukaan, mutta karkaa käsistä ja vierii oksia pitkin
alas masentuen sammalkasaksi.
Mutta kuin korvauksena
“ponnahtaa lentoon teiri hirmuisesti siipiään lyöden“.
Pesäkin löytyy, ja pojat ottavat sen mukaan, raportin
mukaan, näin vieden “linnulta ilon ja onnen munien kera,
jättäen emolle tyhjän turpeen“.
Hyi, sanoisi nykylukija
mokomille partiolaisille. Ei ylipäällikkökään asiaa silleen
jättänyt, vaan raapusti sivun reunaan merkinnän: “Miksei
tutkittu olivatko munat jo poikasalulla (esim. vedessä)
ennen kuin pesä riistettiin?“
|