ikimuistoinen ilta
Saavuttiin perille Isoon
Kamppiin, jota “ihanampaa saarta leiriksemme olisimme tuskin
voineet löytää. Edessämme aukeni laaja Ristinselkä,
Päijänteen kauneimpia.“
Vastarannalla kohosi Akseli
Gallen-Kallelan maskuliininen reviiri, jonne mestari kesäksi
1928 palasi verestämään nuoruutensa maalausmuistoja.
Niitäkin tyylilainoja voisi seminaarilaisten piirroksista
poimia. Askareena pojilla oli “tehdä huomioita, mitata,
piirustaa, keräillä ja ennen kaikkea - pyytää kaloja, sillä
illalliseksi piti saada hyvä kalasoppa“.
Näytti tulevan
sateentihkuinen yö, joten ylipäällikkö määräsi
pystytettäväksi havumajoja. Se ei tuottanut vaikeuksia,
sillä “saarella oli runsaasti katajia“.
Illalla “laskeva aurinko
kultasi maisemat“ eikä “koskaan ole kasasoppa niin hyvältä
maistunut - sen vakuutti jokainen mukana ollut“.
Eräs pojista kaivoi esiin
viulunsa, jota kuunneltiin “hartain mielin“. Hongasta oli
viritetty rakovalkea, jonka ympärillä laulettiin kaikki
tutut laulut, jotka siihen aikaan tunnettiin. “Ihmetellen
sitä varmaan kuuntelivat ne yölliset kulkijat, jotka
kahdella moottoriveneellä siitä juuri sivuitse porhalsivat.“
Herkän tunnelman katkaisi
yhteislaukaus, joka toimitettiin kello 12 “hiljaisuuden
merkiksi“. Niin leiri hiljeni. “Ristinselän aallot
leikittelivät hiljaa kivikkorannalla. Ja me - me olimme
jättäneet taaksemme yhden muistorikkaimmista
iltahetkistämme.“
|