蘑菇直播

Opettajankoulutuslaitos toteuttaa ilmi枚l盲ht枚ist盲 opetussuunnitelmaa: opiskelun tavoitteena on pyrki盲 ymm盲rt盲m盲盲n oppimiseen liittyvi盲 ilmi枚it盲 ja ongelmia. T盲ll枚in tarvitaan kyky盲 yhdist盲盲 toisiinsa erilaisia tieteellisi盲 teorioita sek盲 autenttisia arkikokemuksesta nousevia n盲k枚kulmia, koska oppimisen ilmi枚t盲 ei voi syv盲llisesti ymm盲rt盲盲 vain yhdest盲 n盲k枚kulmasta.

Opettajankoulutuksen opinnot sek盲 luokanopettaja- ett盲 aineenopettajakoulutuksessa rakentuvat viidest盲 ilmi枚st盲:

Vuorovaikutus ja yhteisty枚

Vuorovaikutus on ilmi枚, jossa tarkastellaan ihmisi盲 suhteessa toisiinsa. Se kietoutuu kasvatusalan koulutukseen ja siin盲 rakentuvaan kasvatusalan asiantuntijuuteen monella tavalla: (1) osaamisena, (2) osallisuutena ja osallistumisena sek盲 (3) kohtaamisen tiloina. Ilmi枚n tutkimisessa n盲m盲 tarkastelun盲k枚kulmat limittyv盲t ja t盲ydent盲v盲t toisiaan. Ilmi枚t盲 tarkastellaan lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden formaaleissa ja informaaleissa oppimisymp盲rist枚iss盲. Tieto- ja viestint盲teknologian merkitys ilmi枚n eri ulottuvuuksissa on olennainen.

Vuorovaikutus ja yhteisty枚 osaamisena tarkastelee niit盲 vuorovaikutussuhteisiin liittyvi盲 tietoja, taitoja ja asenteita, joita ihminen tarvitsee edist盲盲kseen sek盲 yksil枚iden ett盲 yhteis枚jen oppimista, kasvua ja kehityst盲, muutosta ja hyvinvointia. Vuorovaikutus- ja yhteisty枚osaaminen on kyky盲 toimia kasvatuksellisessa ja ohjauksellisessa vuorovaikutussuhteessa lasten, nuorten ja aikuisten kanssa. Lis盲ksi se on kyky盲 toimia asiantuntijana ja kumppanina perheen, ty枚yhteis枚n ja moniammatillisen verkoston kanssa. Osaaminen ilmenee taitona havainnoida, kuunnella, antaa ja vastaanottaa palautetta, tunnetaitoina, kykyn盲 ilmaista itse盲 sek盲 viesti盲 monikanavaisesti.

Vuorovaikutus ja yhteisty枚 osallistumisena ja osallisuutena tarkastelee kohtaamista ja kohtaamattomuutta sek盲 dialogisuutta ja yksi盲盲nisyytt盲 ja niiden v盲lisi盲 j盲nnitteit盲. T盲ll枚in ilmi枚n tarkastelussa olennaisia ovat motiivit, keinot, tavat ja strategiat, jotka ilment盲v盲t, rakentavat tai murentavat suhdetta muihin. Osallistumiseen ja osallisuuteen liittyy olennaisesti my枚s yksil枚n ja ryhm盲n suhteiden, ryhm盲dynamiikan ja yhteis枚llisyyden rakentamisen (esimerkiksi yhdess盲 oppiminen) tutkiminen ja ymm盲rt盲minen.

Kohtaamisen tilat ovat konkreettisia ja fyysisi盲, abstrakteja ja n盲kym盲tt枚mi盲, sek盲 virtuaalisia tiloja. T盲ll枚in vuorovaikutus ja yhteisty枚 -ilmi枚n tarkastelussa otetaan huomioon kohtaamisen kulttuuriset ehdot, esimerkiksi arvot, normit ja tavat. Tarkastelun kohteena ovat my枚s prosessit ja lainalaisuudet, jotka m盲盲ritt盲v盲t kasvatusalan professioille ominaisten suhteiden luonnetta ja dynamiikkaa (esimerkiksi vastuu- ja valtasuhteet, jaettu tiedon rakentaminen).

Oppiminen ja ohjaus

Oppiminen ja ohjaus muodostavat monikerroksisen ilmi枚kokonaisuuden, jota voidaan j盲sent盲盲 monella eri tavalla. L盲ht枚kohtana ovat oppijoiden ja oppimisprosessien monenlaisuus, mist盲 seuraa my枚s oppimisen kompleksinen luonne. Oppimista voidaan tarkastella yksil枚n, yhteis枚jen ja yhteiskunnan tasolla sek盲 niiden v盲lisess盲 vuorovaikutuksessa. Oppimisen luonteen ymm盲rt盲misess盲 ihmis-, tiedon- ja oppimisk盲sitykset ovat t盲rkeit盲. Ne kiinnitt盲v盲t oppimisen tarkastelun syvempiin filosofisiin sitoumuksiin ja ohjaavat k盲yt盲nn枚n pedagogisissa ratkaisuissa, joista yhten盲 esimerkkin盲 on inklusiivisuuden korostaminen t盲m盲n p盲iv盲n kasvatuksessa ja koulutuksessa.

Oppiminen on kontekstisidonnaista, elinik盲ist盲, el盲m盲nlaajuista, formaalia tai informaalia. Ihminen oppii erilaisissa ymp盲rist枚iss盲, esimerkiksi kotona, p盲iv盲hoidossa, koulutuksessa, ty枚ss盲 ja harrastuksissa. Kyky eritell盲 oppimisymp盲rist枚j盲 on tarpeen oppimisen luonteen ymm盲rt盲miselle ja esteett枚mien oppimisymp盲rist枚jen rakentamiselle.

Kasvun ja oppimisen ohjaaminen rakentuu oppijoiden kehitysvaiheen ja yksil枚llisten ominaisuuksien tunnistamiselle ja huomioimiselle sek盲 oppimisymp盲rist枚n analyysille. Oppimisen ja ohjauksen prosesseja voidaan eritell盲 monenlaisilla pedagogisilla k盲sitteill盲 ja teorioilla. N盲ihin ovat sidoksissa opetussuunnitelma-ajattelu ja kasvattajan henkil枚kohtaiset k盲ytt枚teoriat. Oppimisen, osallisuuden ja hyvinvoinnin edist盲minen edellytt盲v盲t osaavaa eriytt盲mist盲 ja arviointia, ja kyky盲 k盲ytt盲盲 hyv盲ksi ohjaamistapojen kirjoa. Kasvatustieteen asiantuntijan on syyt盲 tuntea my枚s elink盲isen ja el盲m盲nlaajuisen ohjauksen j盲rjestelmi盲, joita ovat esimerkiksi oppilaanohjaus, ammatinvalinnanohjaus, sek盲 elinik盲inen uraohjaus.

Oppiminen on sidoksissa kasvatuksen ja koulutuksen yhteiskunnallisiin teht盲viin: kulttuurin ja yhteis枚jen jatkuvuuden ja muutoksen turvaamiseen. Siten kasvatus, koulutus ja oppiminen ovat my枚s poliittisia kysymyksi盲. Yhteiskunnallinen koulutuspolitiikka ja siihen sidoksissa oleva valtakunnallisten opetussuunnitelmien laatiminen ovat valtakamppailua ja intressineuvotteluita.

Kasvatus, yhteiskunta ja muutos

Kasvatus, yhteiskunta ja muutos -ilmi枚kokonaisuudessa tutkitaan yhteiskunnan muuttuvia k盲yt盲nteit盲 ja rakenteita, jotka luovat mahdollisuudet ja asettavat reunaehdot kasvatukselle, koulutukselle sek盲 laajemmin koko sosialisaatioprosessille. Kasvatus ja koulutus yll盲pit盲v盲t ja uusintavat yhteiskuntaa, kuitenkin sit盲 samalla uudistaen - traditio luo j盲nnitteisen pohjan pysyvyyden ja muutoksen v盲lille. Sen vuoksi kasvatusta ja koulutusta tarkastellaan ajallisuuden kautta, mik盲 avaa niihin menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden n盲k枚kulmat. Kasvatuksen ja koulutuksen k盲yt盲nteet ovat sidoksissa my枚s vallitsevaan sosio-historialliseen tilanteeseen, kulttuuriin, politiikkaan, ideologioihin ja valtarakenteisiin. N盲m盲 asettavat kasvatukselle yhteiskunnalliset ja rakenteelliset ehdot, joiden tutkimisen ohella ilmi枚kokonaisuudessa pohditaan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden, inkluusion, tasa-arvon, moninaisuuden sek盲 toiseuden ja eriarvoistumisen kysymyksi盲.

Kasvatus, yhteiskunta ja muutos -ilmi枚kokonaisuuden tutkimuskohteita ovat lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden; kasvatuksen, koulutuksen ja sosialisaation; yhteiskunnan ja ty枚el盲m盲n sek盲 yhteiskunnallisen ja kulttuurisen muutoksen ambivalenttiset ilmi枚t. Huomiota kiinnitet盲盲n lapsuudessa, nuoruudessa ja perheess盲 tapahtuneisiin muutoksiin. N盲it盲 ovat perhemuotojen monipuolistuminen, kasvatuksen ja ihmisen el盲m盲nkulun institutionalisoituminen, lasten ja nuorten oikeuksien vahvistuminen sek盲 kasvuymp盲rist枚jen moninaistuminen.

L盲ht枚kohtana on lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden tarkastelu historiallisena, yhteiskunnallisena ja kulttuurisena konstruktiona. T盲ll枚in kasvatus ja koulutus eri ik盲vaiheissa n盲hd盲盲n kytkeytyneen盲 politiikan, kulttuurin ja ty枚el盲m盲n muutoksiin, aktiivisen kansalaisuuden ja yhteiskunnallisen osallisuuden reunaehtoihin sek盲 aikuiskoulutuksen ja elinik盲isen oppimisen mahdollisuuksiin. Muutos ilmenee yhteiskunnan modernisoitumisena eri muodoissaan, kuten yksil枚llistymisen盲 ja globalisoitumisena, el盲m盲ntapojen ja arvomaailman erilaistumisena, sek盲 valinnanvapauden lis盲盲ntymisen盲. Muutoksia ja niihin liittyvi盲 ilmi枚it盲 tarkastellaan, tarkennetaan ja problematisoidaan tutkivalla ja kyselev盲ll盲 otteella.

Tieteellinen ajattelu ja tieto

Tieteellinen tieto on keskeinen osa asiantuntijuutta erityisesti akateemisissa ammateissa. Tieteellisen tiedon rakentumista on tarkasteltu mm. tieteenfilosofiassa, tieteellisen ajattelun ja yleisemminkin korkeakouluopetuksen ja -oppimisen tutkimuksessa sek盲 aikuisen kognitiivisen kehityksen tutkimuksessa. Ilmi枚枚n liittyvi盲 teemoja ovat n盲in ollen psyykkinen ja sosiaalinen kehitys, oppiminen aikuisuudessa, tieteellinen ajattelu, tieteellisen tiedon olemus sek盲 ammattietiikka ja hyv盲 tieteellinen k盲yt盲nt枚. Kasvatustiedett盲 tarkastellaan tieteenalana suhteessa muihin tieteenaloihin.

Opiskelija oppii muodostamaan k盲yt盲nn枚ss盲 esille tulevista ongelmista teoreettisia, tutkittavia kysymyksi盲 ja rakentamaan n盲in tutkimusperustaista tietoa. H盲n oppii my枚s arvioimaan ja tulkitsemaan havaintojaan kriittisesti ja tutkimaan erilaisia ilmi枚it盲 my枚s itse tutkimuksellisten periaatteiden ohjaama.

Osaaminen ja asiantuntijuus

Asiantuntijuus ilmi枚n盲 on monitahoinen ja sit盲 on tutkittu monen tieteenalan perspektiivist盲 kuten psykologisesta, sosiologisesta ja filosofisesta n盲k枚kulmasta. Psykologisesti painottuneessa tutkimuksessa asiantuntijuutta on tarkasteltu erityisesti korkeatasoisen osaamisen kehittymisen盲, kun taas sosiaalitieteellisesti orientoitunut tarkastelu on kohdistunut asiantuntijuuteen yhteis枚llisen盲 ja yhteiskunnallisena ilmi枚n盲. Filosofian n盲k枚kulmasta puolestaan kiinnostavaa on esimerkiksi kysymys asiantuntijuuden ja asiantuntijatiedon luonteesta sek盲 toimintaan liittyv盲st盲 etiikasta. Asiantuntijuuteen ja sen kehittymiseen liittyvi盲 teemoja ovat esimerkiksi oppiminen koulutuksen ja ty枚el盲m盲n rajapinnoilla, erilaisissa yhteis枚iss盲 ja verkostoissa oppiminen, ammatillinen identiteetti ja toimijuus sek盲 organisaatioiden johtaminen ja kehitt盲minen. Teemojen opiskelu kytket盲盲n opiskelijan oman kasvatustieteellisen asiantuntijuuden kehittymiseen. Kasvatustieteellisen asiantuntijuuden rakentuminen on prosessi, joka jatkuu opintojen ja koko ammatissa toimimisen ajan.

Opinnoissa tuetaan opiskelijan itsetuntemuksen kehittymist盲 ja kasvua eettisesti kest盲v盲盲n kasvatustieteelliseen toimijuuteen. Opinnoissa pohditaan, kehitet盲盲n ja suunnataan omaa asiantuntijuutta kasvatustieteellisell盲 alalla. Oma asiantuntijana olemisen tapa kehittyy tulemalla tietoiseksi omista arvoista, asenteista, tunteista, kiinnostuksen kohteista ja toimintaa ohjaavista periaatteista. Lis盲ksi tullaan tietoiseksi siit盲, ett盲 kasvatusalan asiantuntijuus ei kehity tyhji枚ss盲, vaan se rakentuu sosiaalisesti, ja ammatillista toimintaa聽m盲盲ritt盲v盲t erilaiset reunaehdot, kuten lait, asetukset ja opetussuunnitelmat.