Ä¢¹½Ö±²¥

KEKRISTÄ JOULUUN

Maanviljelyskulttuurissa vuodenvaihde sijoittui luontevasti sadonkorjuuajan loppuun. Syksyinen vuodenvaihteen juhla tunnettiin nimellä kekri (köyri, keyri). Ajankohta ei alun perin ollut sidottu kiinteään päivämäärään vaan se riippui vuotuisista sääolosuhteista ja töitten joutumisesta ja vaihteli syyskesästä myöhäissyksyyn.

Vuodenvaihteen juhlana kekri vastasi nykyistä joulun seutua ja uutta vuotta. Suuri osa vanhoista joulutavoistamme onkin siirtynyt perintönä kekristä jouluun ja uuteen vuoteen. Kristillisen joulun merkityksen kasvaessa kansanomaisen kekrin merkitys väheni. Kekrin vietolle oli ominaista runsas syöminen ja juominen. Suvun vainajiakin muistettiin tarjoamalla heille osa antimista. Kekritapoihin liittyi myös kiertely talosta taloon esimerkiksi kekrittärenä tai sarvipäisenä kekripukkina, tarjoilua kerjäten.
Kekrin liittäminen pyhäinpäivään, vainajien muistopäivään vakiintui 1800-luvulla. Vuodesta 1955 pyhäinpäivää on vietetty marraskuun ensimmäisenä lauantaina.

Jyväskylän yliopiston museo on koonnut Kekristä jouluun -näyttelyn, joka oli esillä yliopiston kirjastossa syksyllä 1999 ja uudelleen vuonna 2006. Näyttely samoin kuin Kekristä jouluun -verkkosivut perustuvat Ahti Rytkösen teoksiin ja valokuviin. Rytkönen oli Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun suomen kielen lehtori, aktiivinen kieli- ja kansatieteellisen aineiston kerääjä sekä taitava valokuvaaja. Ahti Rytkösen valokuvakokoelmaa säilytetään Keski-Suomen muistiarkistossa.
 

³¢·æ³Ù±ð¾±³Ùä:

Juhannus ajallaan. Juhlia vapusta kekriin. Toim. Juha Nirkko. Jyväskylä 2004.

Suuri perinnekirja. Toim. Satu Aalto. Hämeenlinna 2005.

Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto. Keuruu 2002.

 
Joulupukin kekrinä liikkuva sukulainen "lammaspukki", lasten pelko ja kauhu. Vieremä.