Bongmanin jäljillä
Seminaarilaisten
retkipäiväkirja luo valoa myös erääseen toiseen Yrjö
Blomstedtin hankkeeseen. Blomstedt oli kokoamassa Jyväskylän
ja ympäristön kuvitettua matkaopasta (1912), jossa lukija
ohjataan seminaarilaisten maantiematkalle, mutta
vastakkaiseen suuntaan.
Niin saavutaan Hautalan
mäelle, kuululle näköalapaikalle, josta avautuu “Muuramen
viljava kylä“. Sieltä kulkija viedään nauttimaan virvokkeita
Nuorisoseuran talolle, josta saisi jopa oppaan souturetkelle
Päijänteelle.
Niin tapahtuu, ja
vaihtoehtoja esitellään kaksi, villi ja kesy. Jälkimmäisessä
tapauksessa käännytään oikealle, “pienelle monilahtiselle
sisävedelle“. Niemelän talo mainitaan ja luikerrellaan aina
Rupanpohjan umpiperälle asti, josta otettua kuvaa somistaa
Blomstedtin tuttu valkokylkinen moottorivene.
Erähenkinen turisti voi
varustautua “vuorokautiselle kalastusmatkalle“ Päijänteen
vesille. Sen kohteena ovat Kampinsaaret ja niiden
kalarikkaat vedet, joista voi nostella “sammalpäisiä
ahvenia“. Yöpyminen onnistuu saaressa “olevissa
havumajoissa“, kuunnellen “Ristinselältä tulevien
iltalaineiden leppoisaa loiskintaa“.
Jälkimmäisen lauseen opas on
napannut suoraan seminaarilaisten raportista.
Saisikohan tästä paketoitua
elämysmatkan? “Nämä omituiset, luikertelevat lahdelmat ja
luonnon muodostukset sietävät matkailijan huomiota“, opas
viekoittelee. Voisi kuvitella hyvällä säällä lähtevänsä
pyöräretkelle matkaopas takataskussa. Vaikkei venettä
saisikaan.
Sateen sattuessa voi jäädä
kaupunkiin ja seurata Bongmanin kiemuraisia jälkiä Joel
Lehtosen romaanissa Kerran kesällä. Sen tapahtumat ovat
yhdeltä kuvauksen tasoltaan koskettavin kaupunkikesän
kuvaus, minkä tiedän.
|