Kaupungistumisen kiihtyminen 2000-luvulla ei ole johtanut tuloerojen kasvuun alueiden välillä
Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun emeritusprofessori Hannu Tervo tarkastelee Suomen aluekehitystä juuri ilmestyneessä Yhteiskuntapolitiikka-lehden artikkelissa ”Kaupungistuminen ja alueiden väliset tuloerot”. Artikkelissa analysoidaan sekä aluekehityksen pitkää linjaa että sen viimeaikaista luonnetta väestö- ja tulotietojen avulla.
Isot kaupunkiseudut vahvistuvat
Suomi on kaupungistunut vauhdikkaasti väestökasvun keskittyessä Helsingin metropolialueelle ja suuriin korkeakoulukaupunkeihin. Tämän seurauksena Suomi elää yhä vahvemmin suurten kaupunkiseutujen kautta. Pienemmät kaupungit ovat hätää kärsimässä, ei vain maaseutu. Myös monien maakuntien keskuskaupungit menettävät väestöään.
Pitkään kestänyt keskittymisprosessi jatkuu edelleen vahvana. Maantieteellinen tasapaino heikkenee - tai ainakin muuttuu jyrkästi. Aluelähtöisesti katsottuna kehityksessä on ongelmia, erityisesti kun yhtäällä tapahtuva keskittyminen merkitsee maantieteellisen moninaisuuden typistymistä ja suoranaista alueiden autioitumista.
Erityisesti Helsingin seutu on kasvanut vahvan pitovoimansa ansiosta. Sinne asumaan päätyneet eivät sieltä muuta helposti pois. Koronapandemian aikana tilanne kääntyi - Helsingin lähtömuutto kasvoi niin, että Uusimaa koki ensimmäistä kertaa muuttotappioita. Etätyö tekee monille edelleen mahdolliseksi asua eri alueella kuin missä työpaikka sijaitsee. Työpaikat voivat vähitellen myös seurata ihmisiä tällöin.
Alueiden väliset tuloerot supistuneet edelleen 2000-luvulla
Tulo- ja hyvinvointierojen tasoittuminen alueiden välillä antaa toisenlaista kuvaa aluekehityksestä. Alueellinen tasapaino ei ole heikentynyt vuosien saatossa keskittymiskehityksestä huolimatta.
Alueiden väliset erot bruttokansantuotteen määrässä asukasta kohden laskettuina ovat merkittävät, mutta eivät kansainvälisesti verraten suuria. Ne ovat supistuneet pitkällä aikavälillä ja jatkaneet supistumista edelleen 2000-luvulla nopeasta kaupungistumisesta huolimatta.
Kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen erot alueiden kesken ovat melko pieniä. Hyvinvointivaltion mekanismit ovat toimineet. Myös nämä erot ovat kaventuneet 2000-luvulla.
Hyvinvointi-Suomi tarvitsee sekä vahvoja, kasautumishyötyihin nojaavia kaupunkitalouksia että elävien kylien maaseutu-Suomea. Kaupungistumiskehitys jatkuu politiikasta riippumatta, mutta politiikka on silti tärkeää.
Niin kaupunki- kuin maaseutupolitiikka kaipaa uutta ajattelua. Nykyisellä koneistolla voi olla vaikeuksia riittävän hyvin vastata kaupungistumisen ja hyvinvointiyhteiskunnan haasteisiin.
Hannu Tervo, . Yhteiskuntapolitiikka (vol. 83) 3/2023
Yhteystiedot:
Professori emeritus Hannu Tervo, puh. 050 306 2174, email hannu.t.tervo@jyu.fi